Katsoo kevääseen, seisoo erillään.
Kestää joka tuulen ja sään.
Jos vielä joku ei tunnistanut, niin sanathan ovat Juha Tapion laulusta Kaksi puuta. Itse artisti jakaa mielipiteeni hyvin vahvasti. Hetkittäin en voi sietää koko piilotuputtamista, mutta sitten taas välillä en ymmärrä miksi en kuuntele hänen laulujaan enemmän. Ehkä se kertoo minustakin.
Kuvassa on iäkäs isoisäni joka on ollut minulle koko elämäni ajan kuin toinen isä. Kun havahtuu siihen, että toinen tarvitsee apua päästäkseen penkistä ylös tai siihen, kun hän ei enää jaksakaan samalla tavalla kuin muistin, se pelästyttää jollain tavalla. Se muistuttaa elämän käänteistä ja siitä, miten joskus kaikki me tarvitsemme apua. Olen niin onnellinen, että saan auttaa, saan tukea ja opettaa miten auto tankataan bensa-automaatista, kun lähihuoltoasema lopetettiin. Saan ajaa nurmikon kesäisin ja kuljettaa kauppaan. Saan tehdä hiljaisia sopimuksia siitä, miten kaikkea ei kerrota mammalle. Ja miten onnellinen olenkaan, kun elämässäni on ihminen joka tekisi puolestani mitä tahansa, vaikka aina ei saakkaan itse nauhoja solmittua.
Tälläistä on se lähimmäisenrakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti