tiistai 29. huhtikuuta 2014

Yäk.

Niin, yäk. Mun pitää mennä huomenna töihin. Oikeesti ihan kiva, mutta nää pitkät vapaat auringonpaisteessa saa ihmismielen himoitsemaan kesälomaa. 

Yäk on myös se, että kaikki on kipeenä. Flunssaa tulee joka tuutista ja kokoajan. Ja minä pesen käsiäni kahta kauheemmin välttyäkseni tältä keväiseltä ilmiöltä! 

Niin. Mulla oli viisi iloista vapaapäivää. Viisi tosi keväistä päivää! 


Kesken lenkin oli jopa päästävä plutraamaan, kun koiran tuli niiiin kuuma! 


Ainiin, tässä se kynitty versio. Aika raukka kuva :D


Lauantaina oli kaverin kolmekymppiset. Oli niin kivat pileet että kello oli yhtäkkiä 5 aamulla ennenkun olin kotona. Hups.



Sunnuntai meni istutuspuuhissa ja ihastellessa miten pyykki liehu tollaivaan kuivaks. 


Maanantaina pyykkäsin autoja. Omaani lähdin pesemään mutta niin vaan se jono kasvo. 


Kyllä, hiirenkorva!! 

Ei oikein malttais olla sisällä. Tänään toivoin satavan, että olisin saanu siivottua. Ei sitte satanu. Eikä huvittanu se siivouska. 

Tää makkarat kuriin-homma tuntuu olevan hetkittäin vähän hakusessa. Kun oikein ketuttaa kaivan mittanauhan esiin ja hymyilen, vähän. Oon nyt tosiaan käyny tossa läheisellä salilla joka tarjoo ryhmäliikuntaakin, eniten ehkä kuulassa ja sellasessa vivessä, kivoja kummatkin. Tänään aamulla kävin koittamassa zumbaa.. Kyllä moni tanssija sais hienoja uusia kuvioita ku tulis seuraamaan mun vatkaamista, kyllä hävetti! :D Ens kertaa varten kertaan vasemman ja oikean. 
Janiin, se jumppalysti jatkuu vuoden loppuun ainakin, jee!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Arkeni, armaani.


Niin, se arki. 
Viimeaikoina arkeni on ollut hyvin vaihtelevan mielekästä. Työpäivät ovat olleet hyvin erilaisia, mies oli siellä reissussa, kevät tekee tuloaan, virtaa riittää, jumppailu maistuu ja ruokakin on hyvää.


Simppa sai alkuviikosta uuden stailin, kun kaveri kävi vetämässä haukun taas kesäkarvalle. Tässä toki vielä pehko rehottaa.



Ne vähäiset kukat, joiden kanssa selvittiin talvesta, kukoistavat oikeen! Ja kyllä tässä jotakin horttonoomi-nimikettä voisi alkaa harkitsemaan, sillä viimevuotiset kesäkukkaset kukkii eteisessä! En oikeastaan tiennyt sen olevan mahdollista, ennenkuin jollakin ihmekonstilla niin kävi. Kerrankin siitä, että unohtaa kastella kukat, on kai jotain hyötyä. Anoppi sano, että ne talvehti onnistuneesti. Tais kastelijakin jollain tasolla vähän talvehtia.


Tässä on nyt ollut näitä vapaapäiviä, pyhistä johtuen. Pyhät kun on töissä, voi arkena möllöttää. Koira on ollut hyvin tyytyväinen meidän kahdenkeskisiin pitkiin aamuihin, jotka oikeestaan on jatkuneet välillä iltaan saakka.. Vaikka en nyt itseäni suorastaan tituleeraa mielenterveyspotilaaksi (vaikka asuinkumppanini saattais esittää vastalauseen), kyllä tää kevät nyt vaikuttaa ihan meikäläiselläkin (niin ihan jos selvennän, niin sillä poppoolla on vähän rankkaa keväisin ja syksyisin..) Voi luoja että on vähän vaikeeta välillä. Kai se on normaalia, että samassa lauseessa naurattaa, itkettää ilosta ja surusta, vituttaa ja vähän pelottaaki. Siellä mää sitte huutelen itelleni, että paa lopettaen sit jo. Ja sit mennään taas :D 

Emmää sit oikeesti oo hullu. Mää oon vaan vähän juntti ja sekasin.


No, ikeaihme oli keksiny laittaa markkinoille tämmösen minikasvihuoneen ja sehän ihan kutsu mua! Siellä ne salaatit nyt sit pyristelee ja yrittää kasvaa kovaa vauhtia. Siinä istutushommassa kävi vähän sillai hassusti et luin sitte ohjeet jälkeen ku olin kaatanu kaikki siemenet sillai rairuohotyylisesti yhteen pieneen ruukkuun. Ohje kerto, että yks tai kaks siementä per ruukku. Siinä vähän sitte "eroteltiin". 


Tämä kuva edustaa pääsiäistä.
Töissä pyhälisiä tienaamassa (näitten mun pyhälisäjuttujen perusteella mulla pitäis kai olla hirveesti rahaa, en ymmärrä miks ei oo?!) meni sitten suurin osa pääsiäisestä. Kyllä mä ehdin viettää aikaa ystävien kanssa, käydä äitillä herkkupäivällisellä ja wanhassa kanalassa lounastamassa ukkosen kanssa (voitin facebookin kautta lounaan, aika jee), pesäpalloakin tais tulla katteltua ja hämmennystä aiheutettua. Söin suklaamunankin.


Tää on se mökkiselfie.


Kevät tuli keittiöön.
Äitin isä kävi eilen meillä puolisonsa kanssa. Oltiin keilaamassa, se kun on harrastanut sitä jo parikytvuotta. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, eihän ne edes ollu käyny meijän "uudessa" kodissa. Niin sitä vaan, että pistin keittiöön kevään, kun kerran tuli vieraita. Leivoin muuten sitä karppiporkkanakakkua, ihan sikahyvää! Eikä turvonnu vatta.


Niin, kun se opinnäytetyö sitten tuli tehtyä niin tässä olis vielä pikku loppukiripuhtia. Näyttösuunnitelman vääntöä ja asioiden yksinkertaistamista. Ei oo mun juttu. Mää teen kyllä, kun joku vaan kirjais nää jutut ylös. 


Ilta-ajelujen kuvailua. Peuroja ja auringonlaskua.


Tässä kun kukun pari yötä, niin saa sitten nukkua seuraavat viisi. Tuntuu vaan hetkittäin niin ylitsepääsemättömältä odottaa, että kello olisi 7. Viimeksi melkein mätkin siivouskärryn hengiltä, kun säikähdin, että kuka mun taakse on hiippaillut. 
Ammatinvalintaa, ammatinvalintaa.

Niin, mietin muuten sitä fitnessbuumi-juttua, enkä oikein tiedä mitä olen asiasta mieltä. Otan tässä nyt kantaa, kun melkein joka blogissa niin kai kuuluu tehdä. 
Toisaalta se menee niin yli, kato kun mä en niistä juomista ja jauheista ja niistä niin tiedä. Se crossfitti kuulostaa kivalta, mut eiks samaa hommaa vois tehdä vaikka jossain maatilalla ja saada siitä palkkaa? Ehkä tää on se syy miks mää oon lihava, etten oikein aina ymmärrä miks pitää hikoilla rivissä kun sen vois tehdä jossain niin, että siitä oikeesti hyötyis. Tässä siis koitan kouluttaa ajatuksiani siihen, että jumpppailu ja salilla käyminen on hyvä juttu, tulos näkyy sitte haukkarissa ja perseessä, ei tilillä tai siistissä pihassa.
Sitte kun ajattelen tätä taas toiselta kantilta niin täähän on pirun siisti juttu! Jos joku asia saa ihmiset liikkumaan, niin eihän siinä voi olla mitään huonoa? Eihän? Ei ainakaan mun mielestä.

Että joo, mää tykkään tästä fitnessibuumista!

(nyt tää spotifyn randomjuttu heitti robinia soimaan, että pitää varmaan lopettaa tää lätinä)

Kesä ja kukei.

Tavallaan sitä jo odottaa kesän tulevan, vaikka tuskahiessäni tässä taannoin mietinkin, että tälläistäkö se sittenkin oli; liikaa vaatteita ja liian kuuma.

On toki jännittävää herätä aamuisin ja miettiä, että paistaako aurinko vai ei. Pimennysverhon takaa sitä on vaikea tietää. Yleensä koko päivän fiilis on pelastettu, jos verhon sivusta näkee pienen pilkahduksen aurinkoa.






Kuvat viime kesältä, velipuolen hääjäämistöä joka iloisesti rantautui meille.

Tänä kesänä häärintamalla on hiljaista, kuten valmistujais- ja rippijuhlarintamallakin. No, voi sitten hyvin olla aina sunnuntaisin töissä ;)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kaksi vanhaa puuta.













Katsoo kevääseen, seisoo erillään.
Kestää joka tuulen ja sään.

Jos vielä joku ei tunnistanut, niin sanathan ovat Juha Tapion laulusta Kaksi puuta. Itse artisti jakaa mielipiteeni hyvin vahvasti. Hetkittäin en voi sietää koko piilotuputtamista, mutta sitten taas välillä en ymmärrä miksi en kuuntele hänen laulujaan enemmän. Ehkä se kertoo minustakin.

Kuvassa on iäkäs isoisäni joka on ollut minulle koko elämäni ajan kuin toinen isä. Kun havahtuu siihen, että toinen tarvitsee apua päästäkseen penkistä ylös tai siihen, kun hän ei enää jaksakaan samalla tavalla kuin muistin, se pelästyttää jollain tavalla. Se muistuttaa elämän käänteistä ja siitä, miten joskus kaikki me tarvitsemme apua. Olen niin onnellinen, että saan auttaa, saan tukea ja opettaa miten auto tankataan bensa-automaatista, kun lähihuoltoasema lopetettiin. Saan ajaa nurmikon kesäisin ja kuljettaa kauppaan. Saan tehdä hiljaisia sopimuksia siitä, miten kaikkea ei kerrota mammalle. Ja miten onnellinen olenkaan, kun elämässäni on ihminen joka tekisi puolestani mitä tahansa, vaikka aina ei saakkaan itse nauhoja solmittua. 

Tälläistä on se lähimmäisenrakkaus.

Mikä löytö!

Sosiaalisessa mediassa on kirppisyhteisöä joka lähtöön. On mekkoa ja tilpehööriä ja käytettyä suihkusaippuaa ja äärettömän rumaa verhokappaa rypytyksineen päivineen ja sitten on jotakin tällästä!


Meille kun tuli takka, oli selvää että halutaan siihen eteen joku jakkara minkä päällä voi istua kun on sytytyspuuhissa. Hyvin tärkeä ominaisuus tuolta jakkaralta oli myös sen sisään kätkeytyvä säilytystila polttoroskille. 
Hankin varta vasten Jyskistä mustan nahkaisen (juu, siis, tekonahkaisen) jakkaran, joka lahosi ehkä ensimmäisen kuukauden käytön jälkeen. Ei tainnutkaan kestää istumista vaikka myyjä kovasti sitä kehui.


Sitten eräänä kauniin päivänä nettiä selaillessani tuli eteen tämä! Ja vielä omalla paikkakunnalla! Tämä oli vastaus kaikkeen. Vielä upeen värinenkin. (Toki suunnittelin että sen voisi uudelleen verhoilla jotenkin, mutta kun ukko sanoi että hänen mielestään se sopii meille vallan mainiosti tuollaisenakin, päätin käytää tilanteen hyväkseni, kun tällä kertaa retro <3 jutuilleni ei puristeltu päätä.)



Ja joo, onhan se aika upeen näkönen kun takka vielä heijastaa siihen omat sävynsä. Kaikki tämä kauneus maailmassa (siis meidän kodissamme) maksoi vaivaiset 40€. Mielestäni ei yhtään liikaa, ei sitten niin yhtään! Olen siitä joka päivä niin iloinen, että olisin voinut maksaa enemmänkin sen saadakseni. 

Vielä hieman taistellaan niistä parista lipastosta, jotka "olis niiiin kiva saada tohon"..

Ystävällisin terveisin,
Sulo

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Terveisiä sisältä!

Tää päivä oli aivan tajuttoman pitkä. Pakosta sisällä möhmöttäminen iski vasten kasvoja tosi kovaa. Kyllä osaa tympiä kaksi asiaa: sohva ja telkku. Luojan kiitos huomenna pääsee jo tekemisen makuun! Ja niin, kiitti flunssa taas tästäkin täyskaadosta. 

Yksi juttu millä oon välttyny antibiooteilta, väittäisin, on ihme nimeltään pakuritee. Mä oon ostanu sitä "kallista versioo" ihan luontaistuotekaupasta (20pss n. 10€). Mutta koen tuon olevan halpa hinta etuihin nähden, varsinkin kun ei oo tietoa/taitoa ite sienestä teetä keitellä. Toiset sanoo että maku on paha, mutta jos vihree tee uppoo niin eipä oo tämänkään kanssa ongelmia. Pitää vaan muistaa että antibiootit ja tämä tee EI SOVI yhteen! 

Koska me möhmöttiin koko aamupäivä sisällä (siis heti kun oli herätty 10 tunnin tukkiunilta joskus 11 aikaan) oli pakko keksiä jotain tekemistä. 


Ensin vähän kerittiin lankaa, yhdessä, tietenkin.


Sitte otettiin yhteisselffie, simo vaan oli vähän ujo tässä kuvaustilanteessa. (Huom! En ole raskaana, ryhtini on huono ja olen lihava.) (ettei vaan taas synny jottain huhuja) (oompas kiukkusen näkönen)


Sit heitettiin seljälleen päikkäreille. Tai hän heitti. Mulla oli ihan liikaa virtaa.


Muistin et määhän olin ostanu semmosta vihreäsavi-jauhetta taannoin. Päätin sit väsätä siitä naamion ja voi jessus ko se kiristi kuivuessaan niin paljon etten saanu sanaa suusta ja sit tietty tulin tosi pahalle tuulelle. Tosi toimiva kyllä, koska naama tuntuu vieläki puhtaalta, ei oo mikään naamio toiminu näin hyvin! Taidan sekottaa ens kerralla joukkoon jotain rasvaa tai hunajaa.

Sit tuli se käänteentekevä hetki ku alko harmittaa tosi paljon. (Tämä on merkki parantumisesta!) 


Lähettiin ulos ja tehtiin terassille kevät ja puuvajaan siistit pinot! 


Huomenna pääsee kahvakuulaan ja töihin!! Jeee!

Mää oon ollu ihan liian kauan taas sisällä. 

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ihan kun olis maanantai!

Yleensä maanantait on mun lempparipäiviä, mutta nyt kaikki kiva tapahtukin tiistaina! Tosi sekottavaa. Oon muutenki ihmetelly tätä "fiilikset katossa jeejee"-putkea. Miks mä en oo älynny tätä liikunta-ruokavalio-comboa aikasemmin jos se tekee näin hyvää??! 


Tää päivä alko näin tyylikkäänä. Auton pesua ja puunausta. Kyl ny kiiltää! 


Lounaaks söin budjettikeittoa, joka oikeesti ei oo mitään lempparia, mut maistu seki hyvältä tänään! 


Posti toi ilosia juttuja, laskujen mukana. Jos tekee mieli Pilkkoset-tuotteita, niin viestiä sitten vaan!

Ja ihan tajuttoman hienoa on se, että voitin kahdelle pääsiäislounaan Vanhaan kanalaan. Koko pääsiäinen valmiille, huippua! 


Pyörälenkki onnistu ihan mahtavasti, edistystä! Ennen lenkkiä leikitään aina vähän ennen kepillä, että jaksaa sitte kuunnella ja ymmärtää. On toiminu kyllä hyvin!


Polvet alkaa toipua eilisestä jumpasta, mun kyykyssä on jotain vikaa, eikä vanhat kengät oikein tukenu tarpeeks enää. Tänään menin muilla asioilla käymään urheilukaupassa ja nää lähti mukaan, tietty -50% alella! Tuntu jalassa tosi tukevilta mutta samalla joustavilta. Toimivuutta testailemaan sitte vaan! 

Illalla viimiseksi kävin vielä ystävän luona kylässä, tai oikeesti tuntuu etten oo missään kylässä, siellä on niin kotosa meno aina :)

Sain myös kehuja työtyylistäni, se piristää aina. Ei se tämän kummempaa se työnteko ihmisten parissa ole, tee vain kuten toivoisit että sinua kohdeltaisiin. Sillä pärjää pitkälle :)


Tämä oli muuten tosi ihana! Että terkkuja vaan sinne Kiinanmaalle ;)

Mulla oli näin hyvä päivä, toivottavasti teilläkin luisti! 

Huomenna opinnäytetyön esittely, huh, sitten alkaa olla se rykäsy loppusuoraa vaille valmis!