Seppo ja sen lämppäri.

Paikallisesa yks paikallinen.

Pändejä oli kaks. 

Se eka.

Ja sit toine.

Eihän tosta kuvaamisesta oikein mittään tullu. Olosuhteet huomioon ottaen ollaan ihan tyytyväisiä, kameraki on kummiski ehjä. 

Tää päivä..

Tämä päivä ei nyt ihan niinkään heti sanotusti ollut mun palani kakkua.. Huonot yönet alotti kaiken. Raahauduin töihin puoliraatona toteemaan, että "tänään pitää muistaa paljon asioita". Kauppaan mennessä hävitin ostoslistan matkalla. Pää jäi oven väliin, lopputuloksena päänsärky ja turvonnu silmäkulma. 

Tulin kotiin, pää särki edelleen. Jalatki alko jo sattua. Päätin et maanantaikuula saa jäädä. Sitte juttelin saippunaisen kans ja E-ystävä sai inspiroitua mut rehkimään. Kuulassa tuli kaamee hiki. 8kg tuntu välillä ihan liian kevyeltä, siitä se kakunpalojen uudelleenjako alko. Tuli hyvä fiilis, ens kerralla lähetään koittaa kympillä. Ukko oli tehny kanaruokaa ku tulin kotiin. Kana ei mulle sovi, mut herkut ei yleensäkkä sovi, ainaka mun tuurilla. 

Tässä mä nyt löhöön ja hihittelen innosta piukeena miten opin huomenna tekemään loppuelämäni saippuat! 

Koiraka ei oo paskantanu sisälle, vaan ulos. Kaikki edistymme näimmä iltaa kohden.

Vähän iltapalaa ja rikoskirjan loppuratkasut niin oon valmis maata. 

Että tässä tämä päätön tarinani tästä päivästä. Sovitaan vaikka niin, että tästä päivästä pitää oppia se, että ystävät, läheiset ja liikunta potkii sillai sopivasti persiille. 

Se valenttiini..

Töissä "ystävien" kanssa vietetty päivä, kotona kynttilöitä ja kokkailua. Illalla ystäviä ja herkkuiltapalaa. Siitä oli minun päiväni tehty, ei sen erikoisempi kuin muutkaan, mieleinen kuitenkin! Mukava ystävänpäivä! 

matka moskovan naapuriin.

Eipä ole lumi peittämässä tätäkään langanvärjäysainesta.

Kuten ei tämänkään puun oksia.

Sitten tämä tippa-asia. Moskovaystävälleni kerroinkin, miten kovasti toivoisin joskus saavani napattua kuvan loiskahduksesta tai tipasta. Tässä on nyt sitten se tippa. Kuva ei ole kyllä yhtään sinnepäin mitä ajatuksissani näin, mutta kai on sitten tyydyttävä tähän. Tippa mikä tippa. 

Oikea keräilijä löytää joka reissulta jotakin kotiinviemistä. Kuviakin näytin ja ideani kerroin, mutta se tyrmättiin. Meille ei kuulemma tulekaan keltaista kaappia. Tai niinhän sitä voisi luulla..

Pienenä minulla oli tarve koskea joka paikkaan, jokaiseen materiaaliin ja kiinnostavaan asiaan johon silmäni iskin. Nämä erinäiset kolot ovat sitten taas olleet minulle jännä asia, edelleenkin siis. Muistan joskus kun partiossa piti laittaa käsi pussiin ja koittaa mitä sisällä oli, kieltäydyin kohteliaasti. Kertooko tämä siis ihmisestä sen verran, että yllätykset ovat useimmiten pelottavia. Älkää siis yllättäkö, tai antakaa ainakin katsoa!

Näin joskus jossakin blogissa, jota en nyt tietenkään muista, miten vanhoista EU-lavoista oli tehty sohva ulos. Minulla on vieläkin haave siitä sohvasta. Appiukolla olisi lavoja.. Ensin pitäisi rakentaa katos tuolle sohvalle.

Ennen tätä taloa hullu koira hyökkäsi ikkunaan ja puri sälekaihtimia. 

Pelastajakoira stig oli tietenkin mukana, tuolla lähellä Moskovan katuja.

(ps. Moskova on siis erään alueen nimi kotipaikkakunnallani, tai pikemminkin sellainen kyläläisten antama nimi. Olin jotenkin ajatellut alueen olevan ihan eri paikassa kuin missä se oli, joten olin menossa Moskovaan, käytiinkin vain naapurissa. Tässä tätä kotiseututietoutta kerrakseen.)

iHerb

Erään blogin kautta sain vihiä kyseisestä firmasta ja sitten uteliaana tyttönä lähdin sivuille pyörimään. Voi valtava! Kaikkea ihanaa (ja tietty älyttömän tarpeellista) putiikki täynnä! Niinpä sitten menetin neitsyyteni tulliverojen maksajana. En enää ihmetteli miksi ihmiset tilaavat meren tuolta puolen tavaraa, kun sen saa PALJON halvemmalla kuin ehkäpä mistään kotimaastamme, syystä tottakai. 

Aloitin tilaamisurani varovaisesti ja lähdin liikenteeseen kaikesta suht tutusta. Käsirasvaa, hoitoainetta, rasvaa rasvan päälle eli ihonhoitoon kremeä ja hammastahnaa muun muassa.

Kaikkia tuotteita on tullut testattua jo ja kaikkeen olen hyvin tyytyväinen! Varsinkin tuo hoitoaine, voi mikä taivaallinen tuoksu! Ihan yksi lemppari on tää yllä olevassa kuvassa näkyvä 100% cocoa butter, suositeltu käytettäväksi venymisarpiin ja voin sanoa, kyllä toimii! 

Avocado öljyn käyttö iholla on mulle uutta, mutta ihan miellyttävä kokemus, en nyt tiedä eroaako tää vaikutukseltaan juurikaan kookosöljystä, tuoksu ehkä hieman neutraalimpi. 

Mutta jos innostut, niin vinkkaa ja tehdään kimppatilausta! :)

Rivot pilleet ja hikimotivaatiota.

Eilinen ilta meni Tampereella, tussugaalassa. Tapahtumaa oli järjestämässä tyttökaksikko, Tuusniemeltä. Kesällä tiedossa tussurock kyseisellä paikkakunnalla. Aika nimi vaan. Gaalaa vietettiin hämyisessä Doriksessa ja esiintyjiäkin oli. Tuttujakin! 

Ennen gaalaa kävimme syömässä. Paikan nimi taisi olla Jack the rooster, taijokusellainen. Ruoka oli hyvää ja paikka kiva. Hämyä ja farkkua seinällä, ja Laura Voutilaisen strinkit.

Ensin esiintyi Seppo Boisman.

Ja sitten Hämeenlinnalainen Roctum.

Juukyllä, mää vaan niin tykkään tälläsistä tapahtumista. Hyvvää mussiikkia ja mukavia ihmisiä!

Tässä teille ensi viikon motto:

Minä kunnostaudun makkarat kuriin-tavoitteeni kanssa ja alotan salilla hikoilun huomisesta lähtien kolme kuukautta eteenpäin. Motivaatio on tällä hetkellä hyvin kohdallaan! Jipii!