Pitkästä aikaa!

Tänään oli pitkästä aikaa niin kuuma että oli pakko riisua takki. Sitten neule. Mietin, mahtaako vappuna sittenkään sataa lunta, kun mulla on nyt niin kuuma. En usko.

Kävin tilaamassa puutarhakalusteet paikallisesta liikkeestä. Ne on valkoset. Mietin sitäki, että voisko niihin maalata jotain. Vaikka aurinkoja ja pilviä. 

Mulla oli vähän huono oloki. Sit muistin että unohdin syödä. En yleensä kyllä unohda! 

Mun veli muuttaa. Ja mä saan jatkaa ikkunoitten pesua, kyllä mua nyt palkitaan jostain. Mietin muuten välillä että ku käy hirvee tuuri elämässä, ni mistäköhän mua sillon palkitaan. Mä luulen et se voi liittyä paljon mun työhön, siellä on vähän pakko olla kiva koko ajan. Kyllä mä yritän olla muillekki kiva, mut ei se aina oo helppoa.

Nyt pitää nukkua, heippa!

(Ps. kiitti huhtikuu et loput ihan just, olit paska!)

Joskus.

Joskus on kiva unohtaa kaikki. Siivota päänsä ja haistella merta. 

Ihastella vihertävää ikkunalautaa ensimmäisenä aamulla. 

Hihittää uunoille katsastusmiehille legendan herätessä henkiin. 

Nauttia kotiruokaa kynttilänvalossa.

Matkustaa pelokkaan pennun kanssa metrossa.

Joskus on tosi kiva olla vahvasti jotain mieltä ja liikuttua bussissa miettiessään rakasta ystäväänsä. 

Syödä jotain mitä on odottanut pitkään ja keskustella maailman tärkeimmistä jutuista.

Käydä törsäämässä turhiin juttuihin ja tuntea pahaa oloa maapähkinävoista.

Tajuta bussissa että onneksi ei tullut matkustettua esim Forssaan. Varsinkin kun siitä tulee aina vitsailtua.

Ja viimeiseksi tuntea miltä tuntuu kun koira välittää. 

Ihana olo. Juotiin iltateet ja syötiin lohivoileivät. Halattiin. On kiva olla kotona. Tuntuu että tästä se lähtee, nyt alkoi kevät. 

Inspiraatio, tervetuloa! 

Tässä lavastetussa kuvassa soi taustalla biisi jossa lauletaan siitä miten on kevät ja kuljetaan pitkin hakaniemen rantaa. Tosin, taustalla oli pelkkä tori. Olen varma että ranta oli lähellä, ihan varma, koska näin lokkeja.

Kiitos!