lauantai 30. marraskuuta 2013

"Väsynyt, mutta onnellinen."

Tätä kuulee sanottavan. Usein valtavien urheilusuoritusten tai synnytyksen jälkeen. Minä otin tatuoinnin ja olen tehnyt aamuvuoroputkea. Olen väsynyt, mutta onnellinen.

Kaikki on niin kovin suhteellista näköjäns. 

Tiedättekö kun välillä mieli saavuttaa pisteen, jossa kaikki ärsyttää. Ihan jo sekin, ettei toinen älyä viedä roskista pihalle. Nyt mennään sen pisteen rajoilla. Mutta huomenna kun aamuvuoro on ohi, ei asia todennäköisesti enää haittaa lainkaan. Tässä nyt sitten ihmettelinkin, että miksi väsyneenä pitää olla aina niin vitun kiukkunen. Tällä hetkellähän olen onnellinen, sillä olen päättänyt niin. Onni on asenne. Niin kuin kaikki muukin elämässä tapahtuva, asenteesta kiinni.

Te ruikuttajat, lopettakaa (kyllä, tämä oli myös minulle tarkoitettu)!

No. Tällä viikolla on tullut vastaan kaikkea niin mukavaakin, että siksi olen päättänyt olla onnellinen, vaikka olohuoneen lattialla on likaisten sukkien armeija. Yhdetkään näistä ei tietenkään ole minun. (Ranskalaiset naiset kuulemma sietää paljon ja niitä ei haittaa jos mies ei huomaa tehdä kotona juttuja, näin ohimennen, vaan ne ovat onnellisia ihan jo siitä, että mies nousi aamulla ja kävi suihkussa. Kyllä meitillä suomalaisilla naisilla on muuten PALJON opittavaa!)


Tässä nainen, joka tekee työkseen taidetta. Käy tutustumassa paikassa Turku tattoo parlour.

 
Tässä selluliittinen reiteni. Ja värejä odottava uusi kuvani. Kaikista mukavinta tämä on, kun se ei maksa mitään, eikä oikeestaan edes satu. 


Tässä kotiini toimitettu postipaketti joka sitten taas maksoi. Ja olen niin onnellinen, tästäkin. 

Tähän väliin, olen onnellinen myös miehestä, se vaan on mies ja minä nainen. Siinä on välillä vissi ero. 
"Kaikkia meitä täällä tarvitaan, jotta oppisimme elämää.." plaaplaa.

Sitten se viimeinen juttu; veronpalautukset. Näin jälkeenpäin ajatellen oli aika tyhmää tuhlata ne etukäteen. Toisaalta, ihmisen on kuitenkin pukeuduttava johonkin ja samalla lahjottava itseään, "jos vaikka seuraavalla lenkillä Jenny juoksisit sitten pikkusen enemmän, ettei tarttis taas ostaa talveks uusia toppahousuja". Sain säästöön sentään vähän, jos sitten edes niillä rahoilla tekis jotakin muistorikasta, kuten aina aion veronpalautuksilla tehdä. Tai sitten rahapulassa ostan niillä vaikka nakkeja. 


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ilosta suruun.

Viime viikko meni otsikon mukaisesti ilosta suruun. Lomani viimeiset päivät menivät kotona hiljentyen. 


Sanaton suru ja haikea mieli. Kivut ovat nyt poissa ja tyhjä paikka sydämessä monella. Elämä on niin raadollista, aivan liian raadollista. 

"Time heals", niin me toivomme. 

Ennen tätä elämämme kurjinta maanantaita oli viikonloppu täyttä touhua. Kuumekin hellitti lopulta. 

Perjantaina olin kummitätskän kanssa tiatterissa katsomassa Sisko ja sen veli-näytöstä, sieltä suoraan ukkosen keikalle. 


Minulla oli tärkeä rooli, juoda muutama parantava ja kuvata keikkaa. Teemana illalla oli ilmeisesti joku meksikohomma, ainakin herrojen puvuista päätellen. 

Lauantaina olin keikkakuskina (oikeesti lähdin mukaan sen illan burleskishown takia, joka oli muuten aivan pyllystä) Virttaalla. Virttaa ei petä koskaan. Vai.. 


Sunnuntaita oltiin sitten odotettukki pitkään! 




Käsityömessuja ja illan päätteeksi hyvää ruokaa ja Erinin keikka! 

Tämä viikonloppu juhlittiin kolmekymppisiä. Nyt alkaa riittää tämä riettailu tältä vuodelta, huh. 




Tätä viikkoa on myös piristänyt mukava ylläri säässä ja valtava postipaketti.



Ensi viikolla teemana taitaa olla itsensä hemmottelu ja opinnäytetyö! Tukka kuosiin ja kuvaa reiteen, hui! :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Teille on postia!

Tämä viikko on siis mennyt lomaillessa, ainakin puoliksi. Eilen olin koulussa oppimassa lääkkeistä sivuvaikutuksia ja tänään koulutuksessa saamassa pientä hajua performanssitaiteesta. Ihan mahtava päivä takana! Joku tauti yrittää puskea läpi nyt kovasti, tyrnimehu-shotteja pitkin päivää ja olo on jo suht ok. Mä tein diagnoosin tästä "kipeeks tulemisesta". Mulla on tosi paha tapa rouskutella kynsinauhoja. Tietosesti opettelin siitä tovi aikaa pois ja nyt se on taas salakavalasti hiipinyt elämääni ja tadaa, kuumetta puskee. Hyvät ihmiset, älkää siis syökö kynsinauhojanne niin pysytte terveenä! :D

Nositten. Alkuviikko oli super! Tapahtu hienoja juttuja! :D Maanantaina aamulla kun hain postia, ihmettelin miks saan jonkun kummallisen kirjeen.. 


Ja siellä kirjeessä oli nää!! :)
Tovi aikaa jo kirjoittelin lempparipändilleni kirjeen, jossa kerroin omasta elämästäni rinnastettuna heidän julkaisuihinsa, ne kulkivat hyvin käsi kädessä kun asiaa ajattelin. Musiikki tukee elämää, minulla. Jälleen sen huomasin. Halusin kiittää heitä (sillä jos joku ei vielä tiedä, kyseinen pändi lopetti) siitä tuesta ja voimista jotka laulut välittivät mulle. Välittävät edelleen. Sitten kudoin sukat. Kesällä värjätyistä langoista. Halusin välittää sitä huolettomuuden tunnetta ja sitä oloa kun stressin keskellä kuitenkin tietää, että elämä kantaa! Tässä siis heidän kiitoksensa. Olin hyvin otettu, vaikka tuskin olin ainoa jota muistettiin. Tää oli iso juttu mulle! :) Kiitos! 

Tiistaina käytiin taas lenkillä harjottelemassa. Hienosti meni jälleen! 



Ja loppukevennykseksi lisää koiraa :D 


Näin me kerimme kuteita..


Ja näin me nautimme valmiista keristä. Tää haukku on ollu varmaan joku pirun kiukkunen kutojamummo entisessä elämässään :D

Hauskaa loppuviikkoa kaikille! Mä jatkan tän olon selätystä ja päätän olla kunnossa viikonloppua varten! 

Muistakaahan muuten tän vuoden käsityömessut, ne on nyt viikonloppuna Tampereella, siellä nähdään! :)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Vuoden ekat!

Lauantaina oli ne "vuoden ekat" pikkujoulut, kuten aiemmin mainostin. 


R-ystävä tuli esittelemään uutta harrastustaan. Aluksi pidimme Partylite-kutsut. Tuo kynttilähomma on petollista. Olen kynttiläfriikki. Ja Partylitet tarjoavat jos jonkinlaista kynttilää, hintaakin löytyy. Ostoslistalla oli parit joululahjat ja jotakin kivaa itselle, kummatkin löytyivät.



Herkuista ei ollut pulaa. Kuvassa näkyvien lisäksi oli naikkoset leiponeet kakkuja ja toivat mukanaan kaikkea muuta mukavaa naposteltavaa. Tietenkin ihan liikaa!


Koska pukki oli kiireinen, tuli hemaiseva jouluDonna hoitamaan tämän tehtävän. Kaikki olivat olleet tosi kilttejä. Minun paketistani löytyi älysormikkaat, joita olen oikeastaan aina aliarvioinut ja pitänyt vähän semmosena humpuukina. Eilen kuitenkin koiran kanssa tallustellessa ulkona kylmässä tuli todistettua niiden mukavuus. Koska lenkkeily ja puhelimen näpräys kuuluvat oleellisesti yhteen! :D


Kivalla porukalla näkeminen on aina mukavaa.

Pikkujoulujen jatkot olivat paikallisessa yökerhossa. Esiintymässä siellä oli Klamydia, joka hitusen huvitti. Kyseistä pändiä on tullut kuunneltua joskus kymmenisen vuotta aikaa ja oli hauskaa, kun vanhoja piisejä osasi vielä lauleskella ulkoa :D. En tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Aamulla/päivällä/illalla olo olikin sen mukainen.
Isänpäiväjuttuja juhlittiin sitten vasta iltasella, pienimuotoisesti tosin. Isi oli tyytyväinen saamiinsa sukkiin ja perinteiseen arpa-pakettiin. 

ps. Maanantaikaan ei tunnu yhtään pahalta, kun tietää että ei tartte mennä töihin! :D

perjantai 8. marraskuuta 2013

Minun iltani.

Kuten otsikko kertoo, kyseessä minun iltani. Juttuja joista tulee hyvälle tuulelle ja rentoutuu. 



Isänpäivälahjan viimeistelyä.



Takkatulta. (täällä on niin kuuma! ei valiteta, ei valiteta)


Yksi janojuoma, siihen kuumuuteen tietenkin. Ja palkinto silittämisestä, joka ei enään ole intohimoni, ikävä kyllä.


Jouluvalojen virittelyä. Vain tämä ja ulkovalot pääsivät paikoillen. Lähinnä ajattelin huomisia pikkujouluja, en lainkaan omaa jouluhulluuttani. Loput sitten vasta joulukuussa, kuulemma.


..ja teema jatkuu.


Lopuksi pieni "kevennys" syksyn harrastuksestani. Näin se sitten lähtee lapasesta kun lankamaanikko löytää edullista lankaa ihanissa väreissä ja ennenkaikkea, halvalla! Nyt mulla on tusina pipoa odottamassa.. omaa hetkeään! (Toivottavasti yllätyn siitä hetkestä positiivisesti ja pipot katoavat kotoani.)

Aamun biisi oli se kamala renkutus kesältä.. "lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin". Nohei, määhän otan!
Huomenna juhlitaan Nättejä pikkujouluja NTL (Nätit Tytöt Loilandiasta) porukan kanssa. 

ps. Te muut joulufanit, järjestäkää pikkujoulut kotonanne, saatte oikein vaan todella hyvän tekosyyn laittaa jouluvalot jo hyvissä ajoin. Tää oli Jennyn niksi arkeen ja juhlaan.

pps. Mietin tossa yks päivä tätä blogia. Lueskelin noita päivityksiä ajatuksistani inspiroituneena ja totesin, että ei näissä kyllä oo mitään järkee. Tästä lähtien kutsun siis blogiani nettipäivyriksi. Tai ainakin niin kauan kun muistan. Mut hei kiva jos joku lukee, ni saan itelleni tärkeen olon! :D


..mää olin jotenki niin tän loman tarpeessa. Jiihaa!


Hakusessa.


Koska blogistani on näimmä tulossa koirablogi, tässä teille lisää koira-aiheisia kuvia. Kuvattavien mallien yhteystietoja otetaan vastaan, jotta päästään tästä ongelmasta. 


Mökkiriehumiset menossa. Tai ei tietenkään näissä kuvissa. Näissä harjoiteltiin istumista ja paikka-komentoa, joka itseasiassa menee perille jo melko hyvin. Tämän kerroin, koska tiedän että halusitte sen tietää. 


Syksy on inspiroivaa aikaa. Värit ja ilma. Tämä tälläinen "jokapäiväsataa"-meininki ei niinkään. Tai tavallaan sekin, tuleepa joskus tehtyä niitä koulusta saatuja tehtäviä. 


Heittäydyttiin ihan hulluiksi ja lähdettiin uhmaamaan pimeää kävelemällä isäni luo (metsään!). Kerittiin ennen pimeää perille, vaikka matkaa oli ihan liikaa, oli pakko jopa juosta jossakin vaiheessa. Koira oli ihan rikki. Minä en tietenkään.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Koirauutisia!

Mulla on niiiin mahtavia koirauutisia etten malta olla mainostamatta sitä kaikkialla! Muutenkin viikonloppu (loppujenlopuksi) oli oikein kiva, vaikka vähillä unilla mentiin työmaalla. Mutta se kiva osuus näin kahden pyhäpäivän jälkeen on sitten tilipäivänä!

No, sitten siihen aiheeseen..
Koirani simppa on tunnetusti ehkä Loimaan suurin koiravihaaja. Tai eläinvihaaja paremminkin. Tänään lähdettiin sorkkimaan tikulla jäätä, joka MURTUI! Jee! Lähdettiin lenkille M-ystävän koiran kanssa ja olin niin fiiliksissä koko lenkin että voi jessus. Zico räksytti ensimmäisen 50 metriä ja lenkki loppui siihen kun koiruudet haistelivat sulassa sovussa toistensa perskarvoja. 


Tää oli meille iso juttu! Toivottavasti päästään "harjottelemaan" toistekin, sillä tavotteena olis ettei lenkillä tarttis kiljua kaikille karvaisille enää. 

Toivo oli jo melkein menetetty, mutta onneks lähettiin. Hei vielä kerran jeejee!


Päivällä aiemmin käytiin hurjastelemassa mökillä, tietoisesti vähän puhtia pois. Tätä ei välttämättä olis kylläkään tarvittu, mut väitän että pienoisella väsymystilalla oli osuutensa siihen loppulenkin rauhallisuuteen. 

Nyt ollaan vähän väsyneitä. Puhti lähti ja otettiin iso askel eteenpäin. Ens kertaa orotellessa! 

Ensi viikko tekee tuloaan, ja hyvä niin, sillä kolmen työvuoron jälkeen mulla alkaa puolentoistaviikon loma! Pientä kivaa tiedossa, kuten pikkujouluja, ukkosen keikkaa, tiatteria kummitätskän kanssa ja erinin konsertti. 

Oon nyt niin jeejee-fiiliksellä et ihan "levikset reppee"! :D