"Väsynyt, mutta onnellinen."

Tätä kuulee sanottavan. Usein valtavien urheilusuoritusten tai synnytyksen jälkeen. Minä otin tatuoinnin ja olen tehnyt aamuvuoroputkea. Olen väsynyt, mutta onnellinen.

Kaikki on niin kovin suhteellista näköjäns. 

Tiedättekö kun välillä mieli saavuttaa pisteen, jossa kaikki ärsyttää. Ihan jo sekin, ettei toinen älyä viedä roskista pihalle. Nyt mennään sen pisteen rajoilla. Mutta huomenna kun aamuvuoro on ohi, ei asia todennäköisesti enää haittaa lainkaan. Tässä nyt sitten ihmettelinkin, että miksi väsyneenä pitää olla aina niin vitun kiukkunen. Tällä hetkellähän olen onnellinen, sillä olen päättänyt niin. Onni on asenne. Niin kuin kaikki muukin elämässä tapahtuva, asenteesta kiinni.

Te ruikuttajat, lopettakaa (kyllä, tämä oli myös minulle tarkoitettu)!

No. Tällä viikolla on tullut vastaan kaikkea niin mukavaakin, että siksi olen päättänyt olla onnellinen, vaikka olohuoneen lattialla on likaisten sukkien armeija. Yhdetkään näistä ei tietenkään ole minun. (Ranskalaiset naiset kuulemma sietää paljon ja niitä ei haittaa jos mies ei huomaa tehdä kotona juttuja, näin ohimennen, vaan ne ovat onnellisia ihan jo siitä, että mies nousi aamulla ja kävi suihkussa. Kyllä meitillä suomalaisilla naisilla on muuten PALJON opittavaa!)

Tässä nainen, joka tekee työkseen taidetta. Käy tutustumassa paikassa Turku tattoo parlour.

 

Tässä selluliittinen reiteni. Ja värejä odottava uusi kuvani. Kaikista mukavinta tämä on, kun se ei maksa mitään, eikä oikeestaan edes satu. 

Tässä kotiini toimitettu postipaketti joka sitten taas maksoi. Ja olen niin onnellinen, tästäkin. 

Tähän väliin, olen onnellinen myös miehestä, se vaan on mies ja minä nainen. Siinä on välillä vissi ero. 

"Kaikkia meitä täällä tarvitaan, jotta oppisimme elämää.." plaaplaa.

Sitten se viimeinen juttu; veronpalautukset. Näin jälkeenpäin ajatellen oli aika tyhmää tuhlata ne etukäteen. Toisaalta, ihmisen on kuitenkin pukeuduttava johonkin ja samalla lahjottava itseään, "jos vaikka seuraavalla lenkillä Jenny juoksisit sitten pikkusen enemmän, ettei tarttis taas ostaa talveks uusia toppahousuja". Sain säästöön sentään vähän, jos sitten edes niillä rahoilla tekis jotakin muistorikasta, kuten aina aion veronpalautuksilla tehdä. Tai sitten rahapulassa ostan niillä vaikka nakkeja.