Pertti Kurikan Nimipäivät

Syntymäpäivälahjaksi saimme ystäväni kanssa liput Pertti Kurikan Nimipäivien keikalle. 

Keikka oli aivan mahtava, vaikka puitteet eivät aivan otolliset mielestäni olleetkaan; liian paljon tilaa, liian vähän ihmisiä.

Suurena murheenahan oli PMMP:n lopetettua, että mitä pändiä sitä sitten alkaisi seurailemaan aktiivisesti. 

Tässä on kaiketi vastaus siihen.

Hyvä Pertti!

Talvipuutarhani.

Kun ensilumi sataa, innostun talvesta ja joulusta aivan valtavasti. Tänävuonna kävi niin huono tuuri, että etelästä suli lumet jouluksi. Sain kuitenkin nappailtua muutaman kuvan "talvipuutarhastani" vielä kun edes luontto heitti vähän kuuraa iloksemme. 

Ja joulunvietto tapahtuu pohjoisessa, joten jostakin sitä fiilistä sentään saatiin tällekkin vuodelle.. 

Vuoden ensimmäiset pakkasaamut ovat jotenkin kovin inspiroivia valokuvauksen suhteen. 

Monesti olen ajautunut erinäisten henkilöiden kanssa keskustelemaan muun muassa tästä "talven ihanuudesta" ja vakaasti seison lumen ja pakkasen takana, kun taas monasti muut kaipaavat jo kesää. Kyllä se kesä sieltä tulee sitten taas. Se meidän kotimaassamme on ihana asia että vuodenajat vaihtuvat ja elämä rytmittyy omalla tavallaan niiden armoilla. Olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän jaksan ihastella sitä miten keväällä linnunlaulu pysäyttää hymyilemään, kesä lämmittää, syksy puhdistaa ilmaa antaen upeita värejä ja talvi opettaa arvostamaan takkatulta. 

Elämäni ensimmäinen kranssi, joka iloisesti sai sormeni aivan raapaleille. Mutta nyt se ilahduttaa ulko-ovea ja olen siitä aivan pirun ylpeä! :D

Olen aktiivinen kynttilöiden polttaja ja tänäkinvuonna ulkona olevat lyhdyt ovat olleet aktiivisessa käytössä. 

Jo viime vuonna mietin laittavani jouluvalot ulko-oven rappuja reunastavaan kaiteeseen, vasta tänävuonna sain sen tehtyä. Onneksi jo syyskuussa, niin otin takaisin sitten sen viime vuonna syntyneen vajeen. Nämähän ovat ne valot, jotka syyskuusta marraskuuhun olivat syysvalot ja sitten vasta muuttuivat jouluvaloiksi. 

Toivon näkeväni tällaisen maiseman kun kotiudumme reissusta. Voi luontoäiti, aloita jo se talvi etelässäkin!

Lomalla pohjosesa!

Täällä ollaan!

Maha on ääreistäynnä kalaa ja tässä ähkytilassa on vallan sopivaa laskea kumpua ja kertoa vähän kuulumisia, samalla haistellen uunissa kypsyvää porkkanalaatikkoa, namnamnam! 

Ja kyllä, olen ollut hyvin malttavainen lahjojen suhteen. Nyt ymmärrän miksi ihmiset hankkivat lapsia tai vaikka koiria; voi avata niitten paketit eka niin pysyy maltti omien suhteen!

Kaikenlaista on jo touhuttu.. 

Matka sujui otsalampun valossa kutoen, lämmin koira"vauva" sylissä tuhisten. 

Olen käynyt jopa jo hiihtämässä! Kyl se niin tavallisen perseestä on että.. 

Maanantaina juhlittiin vähän erilaisia häitä. Nuotio loimusi, saamelaispappi hoiti viralliset osuudet ja lopuksi kuultiin joikaamista keskellä lapin erämaata. Kyllä Suomen luonto on upea!! 

Seremonian jälkeen käytiin Peltsin jalanjäljissä huovuttelemassa hääparille huoneentaulut muistoksi. Kyllä niistä tuli rumia, mutta ovatpahan persoonallisia ainakin :D ja tietenkin syötiin, poronkäryä tietenkin! 

Tämä aamui alkoi lenkillä pukin toimistolle, hiljasta oli.. 

Ja ukko sai tämän joulun parhaan lahjan ;) ainakin meidän mielestä :D

JEEE!! Ensimmäinen koko elämäni aikana! 

Terveiset rakkaalle veljelleni, KERRANKIN MINÄ ETKÄ SINÄ! 

Joulurauhanjulistus käydään täällä aina kuulemassa kaunispään huipulla. Minttukaakaon kera tietenkin.. Tällä kertaa menomatka kuljettiin moottorikelkan kyydissä, tais jäädä viimiseks, sen verran jännittävä oli toi vaunu missä istuttiin että olin varma suuresta RÄTS äänestä ja siitä miten lysähdetään keskelle ei mitään! Paluu alas tapahtui sitten jalan seuraillen suomen pisintä pulkkamäkeä.. 

Huipulla oli vähän viimaa! Mut maisemat niiin upeat! 

Sitten seuraavan kattauksen pariin..

Ihanaa aattoiltaa kaikille! <3 

Ps. Riidellään ja ryypätään sitten joskus toiste ihmeiset..

Metsässä.

Peurojen keksihetki, päättyyi ikävästi. Paha metsästäjä, ampui valkohäntäisen.

Kuka peuraa suojelee, kuka rakastaa..

Kamut.

Metsä piristää. Ja kuten eräs ystäväni ilmaisisi "metsä voimauttaa"!

Joulu tuli meille!

Vaikka usein vitsailenkin, miten arki kanssani on ainaista joulua, totuus on ehkä se, että oikeasti se joulu on vain kerran vuodessa. 

Joulujärjestelyt on hyvin vauhdissa.

Lahjat on suurin piirtein jo hankittuna ja kortitkin lähdössä postiin. 

Tänä vuonna lahjojen hankkiminen on ollut jotenkin hyvin vaivatonta. Ensimmäiset lahjat on valmistettu jo kesällä, tämä on ehkä poistanut sitä viime hetken paniikin uhkaa. 

Joulua lähdemme siis viettämään pohjoiseen. Jännittää jo tuo 13 tunnin matka autossa. Muitten puolesta lähinnä. Malttamattomuuteni ei ole kadonnut mihinkään. Pienenä kävimme lapissa oikeastaan joka joulu. Hermot olivat perheellä kireellä kun suuntavaistoton pikkumuija huuteli kymmenen minuutin välein takapenkiltä kahta lausetta; missä me ollaan tai onks vielä pitkä matka. Tällä kertaa aion valmistautua matkaan hyvillä eväillä, tietokoneella ja jollakin kivalla käsityöllä. On niin kiva lähteä! (varsinkin kun tiedossa on aika mukavaa extrakivaa)

Mutta sitten siihen aiheeseen, josta otsikkokin ehkä antaa osviittaa. 

Viime sunnuntaina meille tuli joulu. 

Yleensä teen joulun heti kun se on "sallittua". Ja sitten vaihdan tavaroitten paikkaa koko joulukuun ajan, kun en oikein tiedä mikä olisi missäkin hyvä. Meillä asuu levoton tonttu.

Partyliten paketista paljastui mm. tämä. Valaisee aika mukavasti alakerran muuten niin pimeää rappukäytävää. Ja tämä kyllä jää tohon, etten tiedä mitä niin joulusta tässä itseasiassa on :D Sanotaan vaikka että siinä on joulusin punaset kynttilät!

Monen vuoden tauon jälkeen kaivoin esiin tämän lapsena saadun joulukalenterin. Lähinnä tää toimii niin, että mä laitan joka päivä sukkaan jotakin, odottelen koska mulle on sinne laitettu joku ylläri :D

Täytyy varmaan alkaa hankkimaan lapsia, että joku intoilis mun kans näistä täällä! :D

Joulukoristelijana olen tonttuihminen. Toiset tykkää enkeleistä ja toiset poroista. Mulle tontut on tärkeitä. Tontut on uteliaita, pallomahaisia ja vähän "tonttuja". Samastumisen fiiliksiä. 

Eilen meillä oli mamman kanssa opettelutuokio. Opettelin siis tekemään piparkakkutaikinaa. Olin jotenkin ajatellut sen olevan hurjan vaikeeta. Mut olihan se. Tavarat sekasin ja jääkaappiin. Että se siitä opettelusta. 

Tänään sitten leivottiin. Ja tärkein, syötiin taikinaa!

Tehtiin myös yksi joulukuusi, menee kuulemma tuttaville tuliaisiksi. Näitä olis kiva tehdä enemmänkin! 

Pannussa on fariinisokeria, jolla liimasin osat yhteen. Toi on aika nopeeta touhua ton systeemin kanssa. Joko sokerit palaa kiinni pannuun tai on liian kökköä. Tai sitten en vaan osaa.

Kohta lähden viettämään Pertti Kurikan Nimipäiviä. Jee!!

"Väsynyt, mutta onnellinen."

Tätä kuulee sanottavan. Usein valtavien urheilusuoritusten tai synnytyksen jälkeen. Minä otin tatuoinnin ja olen tehnyt aamuvuoroputkea. Olen väsynyt, mutta onnellinen.

Kaikki on niin kovin suhteellista näköjäns. 

Tiedättekö kun välillä mieli saavuttaa pisteen, jossa kaikki ärsyttää. Ihan jo sekin, ettei toinen älyä viedä roskista pihalle. Nyt mennään sen pisteen rajoilla. Mutta huomenna kun aamuvuoro on ohi, ei asia todennäköisesti enää haittaa lainkaan. Tässä nyt sitten ihmettelinkin, että miksi väsyneenä pitää olla aina niin vitun kiukkunen. Tällä hetkellähän olen onnellinen, sillä olen päättänyt niin. Onni on asenne. Niin kuin kaikki muukin elämässä tapahtuva, asenteesta kiinni.

Te ruikuttajat, lopettakaa (kyllä, tämä oli myös minulle tarkoitettu)!

No. Tällä viikolla on tullut vastaan kaikkea niin mukavaakin, että siksi olen päättänyt olla onnellinen, vaikka olohuoneen lattialla on likaisten sukkien armeija. Yhdetkään näistä ei tietenkään ole minun. (Ranskalaiset naiset kuulemma sietää paljon ja niitä ei haittaa jos mies ei huomaa tehdä kotona juttuja, näin ohimennen, vaan ne ovat onnellisia ihan jo siitä, että mies nousi aamulla ja kävi suihkussa. Kyllä meitillä suomalaisilla naisilla on muuten PALJON opittavaa!)

Tässä nainen, joka tekee työkseen taidetta. Käy tutustumassa paikassa Turku tattoo parlour.

 

Tässä selluliittinen reiteni. Ja värejä odottava uusi kuvani. Kaikista mukavinta tämä on, kun se ei maksa mitään, eikä oikeestaan edes satu. 

Tässä kotiini toimitettu postipaketti joka sitten taas maksoi. Ja olen niin onnellinen, tästäkin. 

Tähän väliin, olen onnellinen myös miehestä, se vaan on mies ja minä nainen. Siinä on välillä vissi ero. 

"Kaikkia meitä täällä tarvitaan, jotta oppisimme elämää.." plaaplaa.

Sitten se viimeinen juttu; veronpalautukset. Näin jälkeenpäin ajatellen oli aika tyhmää tuhlata ne etukäteen. Toisaalta, ihmisen on kuitenkin pukeuduttava johonkin ja samalla lahjottava itseään, "jos vaikka seuraavalla lenkillä Jenny juoksisit sitten pikkusen enemmän, ettei tarttis taas ostaa talveks uusia toppahousuja". Sain säästöön sentään vähän, jos sitten edes niillä rahoilla tekis jotakin muistorikasta, kuten aina aion veronpalautuksilla tehdä. Tai sitten rahapulassa ostan niillä vaikka nakkeja. 

Ilosta suruun.

Viime viikko meni otsikon mukaisesti ilosta suruun. Lomani viimeiset päivät menivät kotona hiljentyen. 

Sanaton suru ja haikea mieli. Kivut ovat nyt poissa ja tyhjä paikka sydämessä monella. Elämä on niin raadollista, aivan liian raadollista. 

"Time heals", niin me toivomme. 

Ennen tätä elämämme kurjinta maanantaita oli viikonloppu täyttä touhua. Kuumekin hellitti lopulta. 

Perjantaina olin kummitätskän kanssa tiatterissa katsomassa Sisko ja sen veli-näytöstä, sieltä suoraan ukkosen keikalle. 

Minulla oli tärkeä rooli, juoda muutama parantava ja kuvata keikkaa. Teemana illalla oli ilmeisesti joku meksikohomma, ainakin herrojen puvuista päätellen. 

Lauantaina olin keikkakuskina (oikeesti lähdin mukaan sen illan burleskishown takia, joka oli muuten aivan pyllystä) Virttaalla. Virttaa ei petä koskaan. Vai.. 

Sunnuntaita oltiin sitten odotettukki pitkään! 

Käsityömessuja ja illan päätteeksi hyvää ruokaa ja Erinin keikka! 

Tämä viikonloppu juhlittiin kolmekymppisiä. Nyt alkaa riittää tämä riettailu tältä vuodelta, huh. 

Tätä viikkoa on myös piristänyt mukava ylläri säässä ja valtava postipaketti.

Ensi viikolla teemana taitaa olla itsensä hemmottelu ja opinnäytetyö! Tukka kuosiin ja kuvaa reiteen, hui! :)