Talvipuutarhani.

Kun ensilumi sataa, innostun talvesta ja joulusta aivan valtavasti. Tänävuonna kävi niin huono tuuri, että etelästä suli lumet jouluksi. Sain kuitenkin nappailtua muutaman kuvan "talvipuutarhastani" vielä kun edes luontto heitti vähän kuuraa iloksemme. 

Ja joulunvietto tapahtuu pohjoisessa, joten jostakin sitä fiilistä sentään saatiin tällekkin vuodelle.. 

Vuoden ensimmäiset pakkasaamut ovat jotenkin kovin inspiroivia valokuvauksen suhteen. 

Monesti olen ajautunut erinäisten henkilöiden kanssa keskustelemaan muun muassa tästä "talven ihanuudesta" ja vakaasti seison lumen ja pakkasen takana, kun taas monasti muut kaipaavat jo kesää. Kyllä se kesä sieltä tulee sitten taas. Se meidän kotimaassamme on ihana asia että vuodenajat vaihtuvat ja elämä rytmittyy omalla tavallaan niiden armoilla. Olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän jaksan ihastella sitä miten keväällä linnunlaulu pysäyttää hymyilemään, kesä lämmittää, syksy puhdistaa ilmaa antaen upeita värejä ja talvi opettaa arvostamaan takkatulta. 

Elämäni ensimmäinen kranssi, joka iloisesti sai sormeni aivan raapaleille. Mutta nyt se ilahduttaa ulko-ovea ja olen siitä aivan pirun ylpeä! :D

Olen aktiivinen kynttilöiden polttaja ja tänäkinvuonna ulkona olevat lyhdyt ovat olleet aktiivisessa käytössä. 

Jo viime vuonna mietin laittavani jouluvalot ulko-oven rappuja reunastavaan kaiteeseen, vasta tänävuonna sain sen tehtyä. Onneksi jo syyskuussa, niin otin takaisin sitten sen viime vuonna syntyneen vajeen. Nämähän ovat ne valot, jotka syyskuusta marraskuuhun olivat syysvalot ja sitten vasta muuttuivat jouluvaloiksi. 

Toivon näkeväni tällaisen maiseman kun kotiudumme reissusta. Voi luontoäiti, aloita jo se talvi etelässäkin!