tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulu tuli meille!

Vaikka usein vitsailenkin, miten arki kanssani on ainaista joulua, totuus on ehkä se, että oikeasti se joulu on vain kerran vuodessa. 


Joulujärjestelyt on hyvin vauhdissa.
Lahjat on suurin piirtein jo hankittuna ja kortitkin lähdössä postiin. 

Tänä vuonna lahjojen hankkiminen on ollut jotenkin hyvin vaivatonta. Ensimmäiset lahjat on valmistettu jo kesällä, tämä on ehkä poistanut sitä viime hetken paniikin uhkaa. 

Joulua lähdemme siis viettämään pohjoiseen. Jännittää jo tuo 13 tunnin matka autossa. Muitten puolesta lähinnä. Malttamattomuuteni ei ole kadonnut mihinkään. Pienenä kävimme lapissa oikeastaan joka joulu. Hermot olivat perheellä kireellä kun suuntavaistoton pikkumuija huuteli kymmenen minuutin välein takapenkiltä kahta lausetta; missä me ollaan tai onks vielä pitkä matka. Tällä kertaa aion valmistautua matkaan hyvillä eväillä, tietokoneella ja jollakin kivalla käsityöllä. On niin kiva lähteä! (varsinkin kun tiedossa on aika mukavaa extrakivaa)

Mutta sitten siihen aiheeseen, josta otsikkokin ehkä antaa osviittaa. 

Viime sunnuntaina meille tuli joulu. 
Yleensä teen joulun heti kun se on "sallittua". Ja sitten vaihdan tavaroitten paikkaa koko joulukuun ajan, kun en oikein tiedä mikä olisi missäkin hyvä. Meillä asuu levoton tonttu.


Partyliten paketista paljastui mm. tämä. Valaisee aika mukavasti alakerran muuten niin pimeää rappukäytävää. Ja tämä kyllä jää tohon, etten tiedä mitä niin joulusta tässä itseasiassa on :D Sanotaan vaikka että siinä on joulusin punaset kynttilät!


Monen vuoden tauon jälkeen kaivoin esiin tämän lapsena saadun joulukalenterin. Lähinnä tää toimii niin, että mä laitan joka päivä sukkaan jotakin, odottelen koska mulle on sinne laitettu joku ylläri :D

Täytyy varmaan alkaa hankkimaan lapsia, että joku intoilis mun kans näistä täällä! :D



Joulukoristelijana olen tonttuihminen. Toiset tykkää enkeleistä ja toiset poroista. Mulle tontut on tärkeitä. Tontut on uteliaita, pallomahaisia ja vähän "tonttuja". Samastumisen fiiliksiä. 

Eilen meillä oli mamman kanssa opettelutuokio. Opettelin siis tekemään piparkakkutaikinaa. Olin jotenkin ajatellut sen olevan hurjan vaikeeta. Mut olihan se. Tavarat sekasin ja jääkaappiin. Että se siitä opettelusta. 



Tänään sitten leivottiin. Ja tärkein, syötiin taikinaa!
Tehtiin myös yksi joulukuusi, menee kuulemma tuttaville tuliaisiksi. Näitä olis kiva tehdä enemmänkin! 
Pannussa on fariinisokeria, jolla liimasin osat yhteen. Toi on aika nopeeta touhua ton systeemin kanssa. Joko sokerit palaa kiinni pannuun tai on liian kökköä. Tai sitten en vaan osaa.



Kohta lähden viettämään Pertti Kurikan Nimipäiviä. Jee!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti