Eipä ole lumi peittämässä tätäkään langanvärjäysainesta.
Kuten ei tämänkään puun oksia.
Sitten tämä tippa-asia. Moskovaystävälleni kerroinkin, miten kovasti toivoisin joskus saavani napattua kuvan loiskahduksesta tai tipasta. Tässä on nyt sitten se tippa. Kuva ei ole kyllä yhtään sinnepäin mitä ajatuksissani näin, mutta kai on sitten tyydyttävä tähän. Tippa mikä tippa.
Oikea keräilijä löytää joka reissulta jotakin kotiinviemistä. Kuviakin näytin ja ideani kerroin, mutta se tyrmättiin. Meille ei kuulemma tulekaan keltaista kaappia. Tai niinhän sitä voisi luulla..
Pienenä minulla oli tarve koskea joka paikkaan, jokaiseen materiaaliin ja kiinnostavaan asiaan johon silmäni iskin. Nämä erinäiset kolot ovat sitten taas olleet minulle jännä asia, edelleenkin siis. Muistan joskus kun partiossa piti laittaa käsi pussiin ja koittaa mitä sisällä oli, kieltäydyin kohteliaasti. Kertooko tämä siis ihmisestä sen verran, että yllätykset ovat useimmiten pelottavia. Älkää siis yllättäkö, tai antakaa ainakin katsoa!
Näin joskus jossakin blogissa, jota en nyt tietenkään muista, miten vanhoista EU-lavoista oli tehty sohva ulos. Minulla on vieläkin haave siitä sohvasta. Appiukolla olisi lavoja.. Ensin pitäisi rakentaa katos tuolle sohvalle.
Ennen tätä taloa hullu koira hyökkäsi ikkunaan ja puri sälekaihtimia.
Pelastajakoira stig oli tietenkin mukana, tuolla lähellä Moskovan katuja.
(ps. Moskova on siis erään alueen nimi kotipaikkakunnallani, tai pikemminkin sellainen kyläläisten antama nimi. Olin jotenkin ajatellut alueen olevan ihan eri paikassa kuin missä se oli, joten olin menossa Moskovaan, käytiinkin vain naapurissa. Tässä tätä kotiseututietoutta kerrakseen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti