Tää lautanen oli jotenkin tosi turha. Ei se käytössä oo ollu yhtään turha, hyvin palaa kynttilät päällä melkein joka ilta. Matkalla se vaan tuntu tosi turhalta ostokselta. Mää jotenkin vaan haltioiduin tosta kuviosta. Ajattelin jo meille intialaisen matonkin ja kaikkea. Ostin vaan lautasen, maton kohtaalla loppu rahat kesken.
Sit nää. Kierrätysjuttuja, tosi kivoja! Myyjä kertoi, että kaksi naista, joilla oma tuotemerkki, ovat kyseisiä juttuja väsänneet. Nyt naiset ovat äitiyslomalla, joten koittavat myydä tuotteitaan kirppiksellä. Pöydässä oli vaikka mitä. Jos olis vauva, niin pehmonen pyyhe missä lukee PEPPU olis varmana tullu mukaan, en kehdannu itelleni ostaa.
Ja sit se huippujuttu: kaikki puoleen hintaan! Hihii.
Tässä esitellään siis lautashyllyä. Selvästikkin yksi maailman tärkeimmistä jutuista mitä ihminen tarvitsee. Alunperin se oli sinapinvärinen, mutta ukko ilmoitti, ettei se tule sen värisenä meillä mihinkään. Tässä tilanteessa oli hyvä taipua ja antaa maalata se. Muthei, onhan se tosi kiva!
Koska mielestäni tämän päivityksen tärkeys oli nolla, koitan keksiä jonkin hyvän opetuksen nyt tähän väliin. Tässä se tulee: käy kirppiksillä ja kierrätä!
ps. Kävin perjantaina kirppiksellä, olin hämmästynyt. Otetaampa nyt esimerkkinä vaikka pitsiliinat, joita koitan aina hamstrata kun eteen tulee joku kivan näköinen (se lamppuprojekti odottaa valmistustaan..). Jokainen liina, mihin törmäsin oli tuplannut hintansa, sillä lappuun oli kirjoitettu retro. Näin myös kivan näköisen lasipurkin ja tarjottimen, niissäkin luki retro, nekin maksoivat enemmän kun tuntipalkkani on. Ruostunut ja naarmuilla oleva tarjotin, hei haloo! Eikä mulla oo mikään päätä huimaava tuntipalkka, ihan vaan huomiona! Millä syyllä retro jossakin purnukassa tekee siitä kalliimman, mä ymmärrän jos se on ihan priimakunnossa tai kyse on jostain oikeesti hienosta ja arvokkaasta jutusta.. Teki mieli jättää myyjälle pari vinkkiä lapulle. En jättänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti