Aina silloin, kun tajuaa jälleen elämän rajallisuuden, ei hymyilytä.
Ei halua menettää toivoaan, vaan luottaa siihen, että vieressä seisoo joku, johon nojata.
Haaveilee. Uskoo.
Nauttii jokaisesti hetkestä.
Kiittää niistä kaikista asioista, jotka elämässä ovat hyvin.
Haluaa luoda ympärilleen jotakin, jota muistella. Kasvattaa uusia nuppuja.
Ja miettiä niitä joka päivä. Katsella niitä joka päivä. Olla onnellinen nainen.
Olla nöyrä elämän edessä, mutta näyttää kuka sitä johtaa.
Allekirjoittanut luo, haaveilee, uskoo, kiittää, hymyilee ja nauttii. Koska kaikilla ei niin ole, tehdään me se heidän puolestaan, lämpimästi hymyillen ja suuresti toivoen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti