Alkuako?

Yö sujui, noh, hyvin. Kai. Turussa oli kiva käydä. Höpötellä ja herkutella. Keskustan raketit oli pettymys. Vesisade verotti aika paljon fiilistä. Uskollisesti silti seisoin kamera kädessä koko pommihetken. Tällästä tänävuonna, jotain muuta ens kerralla.

Matka takaisin kotiin oli pitkä, märkä ja liukas. Olin jo ihan uninen kun päästiin Loimaalle. Saunaa ja ruokaa. Unetti!

Hain vielä ukkosen keikkareissulta ja muutaman mutkan kautta pääsin kotiin. Tuli siinä matkalla puhdistettua tämänkin "taloyhtiön" ilmapiiri. Minkä sitä itselleen voi, tuntuu että jostain olen saanut hitusen puertoricolaista verta itseeni. Ja kaksi päköpäätä kun keskustelee umpiväsyneenä toisilleen, käy näin usein. Minua on siunattu herkällä luonnolla ja vahvoilla tunteilla. Siinä sitten välillä huudetaan ja välillä rakastetaan lujaa! Yleensä kilpaa.

Arvoimme itsellemme uudenvuodenlupaukset. Minun pitää nauttia joka lauantai saunasiideri ilman huonoa omaatuntoa. Voi olla aika haaste, harvoin nimittäin saunon "lauantaisin" ja vielä harvemmin nautin niitä saunajuomia. No nyt harjotellaan!

Vuoden alussa on kuitenkin kiva haastaa itsensä jollakin tasolla, noin niinkun oikeasti. Realistisesti.

Ole aito.
Ole luotettava ja sanojesi mittainen.
Älä etsi virheitä vaan kehityskohteita ja tee asioita niiden eteen.
Elä päivä kerrallaan, tässä hetkessä, nyt.
Lue ainakin viisi kirjaa, joista yhden on oltava jotakin uuden oppimiseen liittyvää.
Yritä ymmärtää.
Hymyile usein!

Ni! Nauttikaa tästä vuodesta ja sen tarjoamista päivistä ja hetkistä! Täysillä!