Lokakuu.

Nyt se alkoi. Mun lempparikuukausi!

Muuten ei ookka menny ihan niin mieltäylentävästi. Jotain lokakuu-ramppikuumetta oli varmaan eilen ilmassa kun tulin kipeeks. Joku pöpö, nyt jo helpottaa ja aion iskeä itteni huomenna koulunpenkille entistä virkeempänä!

Kyntteleitten polttoa ja syvällisiä ajatuksia. Joskus tuntuu, että elämässä on ihan liikaa haasteita, toisille pieniä, toisille suuria. Mulle tärkeitä. Onneksi sillä puheella pötkii pitkälle. Tosin, suulaana ihmisenä joskus vois olla hiljaakin. Ja jälleen kerran kertaamme: asioilla on tapana järjestyä!

Ps. Mää vihaan lukea tälläsiä "empäskerrokaanmitää"-päivityksiä. Mut ei tässä varmaan tartte paljon arvailla, taitaa olla jokaisessa vähintään kahdenasuttavassa huushollissa "ne samat hetkittäiset haasteet", liittyen mm. niihinvitunainasiinpaskasiinsukkiinTAAStossalattialla.. ;)