Onhan siinä puolensakin, mutta aina keväällä oon ihan kujalla kun yhtäkkiä pitäis jaksaa pidempi aika hereillä, koska eihän valosalla saa nukkua :D
Niinkin pieni asia, kun pyykkien kuivaaminen ulkona on valtavan ihana asia! Ja ikkunoitten pesu, jee! Oikeesti. Mä voin tulla pesemään sunki ikkunas :D
Seuraavat viikot on vähän erilaisia. Ukko lähtee reissuun tosi kauas ja siinä on omat juttunsa aina alkuun. Viime reissusta, pitkästä sellasesta, on jo tovi, että katotaan mikä on nyt reaktio. Koira tönöttää oven vieressä ja ulisee, ihmettelee missä toinen on. Mä ahdistun yksin olemisesta ekan viikon, toisella viikolla oon pirun onnellinen että saa olla yksin eikä tarvi siivota kenenkä jälkiä ja sit kun hän saapuu kotiin en tiedä olisinko ilonen vai surullinen. Vaikka kuitenkin oon tietenkin onnellinen. Tässä tätä tunteiden vuoristoradan kirjoa :D
Mamma lohdutti mua sanomalla että "kylhän sää voit tulla meille yökylään". Ehkä kuitenkin valkkaan oman sänkyni! :D
Onneks on tämmäsiä ihmisiä ketkä pittää musta huolta ja kattoo perrään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti