Viime viikonloppuna tapahtui hurjia. Mietinkin, että silloin harvoin kun repäisen ja lähden jonnekin niin heti joku saa puukosta. Roisia huumoria, sitä juuri. Eniten suren lapsia. He jäävät kaikesta siitä paitsi mitä minä olen saanut kokea. Se kaikki ihana ja muistorikas aika. Aikuisena vaan asiat tapahtuu. Lapsena ne koetaan. Ero on ehkä siinä, että aikuisena hauskuus poistuu koska se on omaehtoista. Vapaaehtoisille järjestän lapsekkuus-kursseja! Ei olla tylsiä aikuisia, koetaan!
Tällä viikolla polskittiin. Ja vesijuostiin. Olen enemmän polskimisen ystävä. Ensi viikolla taas. Urheilukärpäsen puremaa havaittavissa, aurinko tekee tehtävänsä, virtaa vaan tulee jostain?
Serkku kävi kylässä. Ukko ihmetteli miksei se asu meillä; lenkittää koiran ja leipoo sämpylöitä. Kyl meitin si kelpas!
Jotenkin hauskaa, muistan kun leikittiin koulua, olin fiksu. Asiat on kääntyneet päälaelleen. Harmittelen mielessäni miksei serkut ole enää pieniä, en saa enää letittää kenenään tukkia. Ehkä joskus vielä antavat?
Ehkä sitten se sekalainen osuus, nimittäin kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti