Avasin tietokoneen ja otin esille ohjeen maton virkkaamiseen.
Löin kannen kiinni kun tuli liikaa kjs ja p ja * -merkkejä.
Kuteet seisoivat nurkassa kuukauden, ehkä ylikin.
Tänään se sitten iski, vtus ja inspiraatio. Päätin, että hitto minähän osaan virkata tuollaisen, ei se voi olla kovin vaikea. Eikä ollutkaan, päinvastoin! Vessa sai uuden maton ja tilpehöörikorin ja minä onnistuneen hyvän fiiliksen. :)
Tuli tänään myös ensimmäisen kerran kokeiltua (nojoo, ensimmäisen ja ensimmäisen, ainahan se työ on ollu osa elämääni) kivihommia! Kyllähän se luonnisti ja eteen tuli myös uusia juttuja, vaikken kovin kauaa hommissa ollutkaan. Fyysistä hommaa jossa näkee kädenjälkensä, sopii minulle. Tosin, ihmettelin että miksi asiakas ei valita tai halua jutella.. Hmm. Karua oli se, että hautaa kuntoon laittaessani nousi maasta luita. Puistattavaa ja samalla herättävää. Päivä kerrallaan ja hetken ilot, joskus joku löytää minun luitani. Nojaa, katsotaan mitä tuleman pitää, tulisiko minusta kivinaista vai ei.. Luontoäiti oli ainakin eri mieltä, sillä päätti viskoa meille kovan vesisateen, ellei sitten ilonkyyneleitä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti