Koska ihminen osaa olla myös onnellinen!

Perus ihminen on hieman negatiivinen ja hieman epäilevä. Hieman skeptinen ja hieman realisti. Haluaa olla hieman huoleton ja hieman unelmoija. Uskoo että tulee olemaan huomenna hieman onnellisempi. Fakta on se, että huomista ei välttämättä ole, ei tule. Karua, mutta hieman totta. Useimmille huominen tulee, mutta ei kaikille. 

Kehu.

Kamala sana. Tulee ajatuksiini ylimielisenä, vaikkei sitä ole. Kehu muita. Kehu ennenkaikkea itseäsi. Paljon! Usein! ..mutta ei liian paljon muiden kuullen. Sillä sitten sinun ei tarvitse enää kuunnella muiden kehuja. No, juttele itsellesi. Juttele myös muille. Paljon ja kaikesta. Iloisista asioista ja surullisista. Huolista ja helpotuksista. Murheet ovat liian raskaita yhden ihmisen harteille. Jaettu murhe poistuu mielestä.

Itsetunto.

Älä ajattele muita, itsetunnon suhteen. Ajattele sitä, miten upea olet. Sitä missä olet hyvä ja sitä missä huono, koska on ihanaa olla myös huono joissakin asioissa, ajatelkaa miten ihanaa on jonain päivänä huomatakin olevansa hyvä. Voi sitä riemua! Ajattele että olet kaunis. Niin kaunis, että kauniit ihmiset joille sinä olet kateellinen ajattelevat samoin sinusta. Ja sitten hymyile. Leveästi ja peilin edessä! Monta kertaa päivässä. Ja huomaatkin liikakilojen olevan liikailoja!

Murhe.

Murheita on ja pitää olla. Pysyy sitten jalat maassa ja järki päässä. Muttei liikaa. Pitää niistä eroonkin päästä juu, pian. Murheenkryyninä ei saa olla, pitää osata toimia. Pitää välittää itsestään, ja paljon. 

Jos joskus tuntuu tältä, se kannattaa kertoa. Kaikille ja monta kertaa. Ja sitten nauraa päälle, iloisesti ja hieman ivallisesti, itselleen. Mutta tottahan tuo on, joka sana! Koskee sinuakin, älä ajattele tylsästi.

Ja niin minä eräänä keväisenä päivänä iskin nyrkin pöytään ja päätin, että nyt ollaan onnellisia ja murheettomia, ainakin harjoitellaan. Kovaa on harjoiteltu, ja harjoitellaan vieläkin. Kyllä elämä silti on ihanaa, kun sitä elää ihan vain itselleen! (Nyt ei saa ymmärtää väärin, olen edelleen velkakirjoissa toisen ihmisen rinnalla, mutta koska elän itselleni, halusin, että nimet ovat vierekkäin, sillä se tuntuu hyvältä ja murheettomalta.)