keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Vuoristorata.

Ylämäet on vaikeita, hitaita, uneliaita.

Alas pääsee vauhdilla, en pysy perässä.

Lopussa kiitos seisoo!

Välillä kyllä pöllöttää ihan sietämättömästi..

Hymyillään!

(Aloitan tutkimuksen siitä, miten pahan mielen saa karistettua katsomalla peilistä omaa hymyään kaksi minuuttia putkeen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti