Tää päivä..

Tämä päivä ei nyt ihan niinkään heti sanotusti ollut mun palani kakkua.. Huonot yönet alotti kaiken. Raahauduin töihin puoliraatona toteemaan, että "tänään pitää muistaa paljon asioita". Kauppaan mennessä hävitin ostoslistan matkalla. Pää jäi oven väliin, lopputuloksena päänsärky ja turvonnu silmäkulma. 

Tulin kotiin, pää särki edelleen. Jalatki alko jo sattua. Päätin et maanantaikuula saa jäädä. Sitte juttelin saippunaisen kans ja E-ystävä sai inspiroitua mut rehkimään. Kuulassa tuli kaamee hiki. 8kg tuntu välillä ihan liian kevyeltä, siitä se kakunpalojen uudelleenjako alko. Tuli hyvä fiilis, ens kerralla lähetään koittaa kympillä. Ukko oli tehny kanaruokaa ku tulin kotiin. Kana ei mulle sovi, mut herkut ei yleensäkkä sovi, ainaka mun tuurilla. 

Tässä mä nyt löhöön ja hihittelen innosta piukeena miten opin huomenna tekemään loppuelämäni saippuat! 

Koiraka ei oo paskantanu sisälle, vaan ulos. Kaikki edistymme näimmä iltaa kohden.

Vähän iltapalaa ja rikoskirjan loppuratkasut niin oon valmis maata. 

Että tässä tämä päätön tarinani tästä päivästä. Sovitaan vaikka niin, että tästä päivästä pitää oppia se, että ystävät, läheiset ja liikunta potkii sillai sopivasti persiille.