Naama!

Karvan alle keski-ikä-bileiden kuvamateriaalia.

Tässä.

Oheistuotteet olivat tärkeitä. Kukaan ei ehkä nähnyt niitä pimeässä, tosin.

Hitler meets Marilyn.

Pileiden pienen juhlija. Porkkanatyttö.

Pieni naamailu piristää aina.

Naamakuvia olisi tuhottomasti, mutta sensuuri iski tässäkin kohtaa.

Ohjelmassahan oli myös karaokea. Ja J:n ja A:n oma show. Hyvä show!

Illan viimeiset hitaat.

Tämmösiä pilleitä tars olla enemmänki!

Haikein terveisin.

 

PMMP eilen oli huikee. Mulla oli niin kivaa! Ja voitin riesen-patukanki! Joka liittyi vetoon ekasta piisistä. 

Setti oli hyvä! Kaikki lempparit tuli, ja itku. Mää en juurka itke julkisesti. Oli jotenkin vaan niin haikeeta. Ja nyt kun luen tätä kirjottamaani tekstiä, tunnen itteni varsin hölmöks :D 

Mä en nyt sit oikein tiedä et kenen keikkapäivyriä sitä alkais kyttäämään. Surku. 

Se siitä. Oli mahtavaa seurata 10 vuotta tota menoa. Keikan aikana tuli kummallisia ajatuksia aikuistumisesta ja perheen perustamisesta jne. Kun nekin aikuistu ja rauhottu, niin mitä mää sitten teen? Ihan pölöä miettiä elämäänsä jonkun pändin mukaan, mutta emmää kai niille ajatuksille mitään voi. Mun pää vaan kai sitten on vähän tällänen, ainakin tänään, ja eilen ja..

 

Ja POMPS hypättiin arkisempiin aiheisiin, koska esim yllämainittu aikuistuminenhan on vaan juhlapäiväjuttuja. 

Mut kattokaa minkä aarteen mää sain! Onnenpäivä! Hiomista ja maalia kaivataan. Paikka on jo olemassa, että kun vaan joku ryhtyis niin..

Nyt unta kaaliin, taas kukun. 

Yks huippujutuista; puhtaat lakanat, jes!

Juhlaviikonloppu!

Mulla on juhlarikas viikonloppu takana, kyllä on ihanaa kun ympärillä on huipputyyppejä. :)

Perjantaina poistettiin ennakkoluuloja pesäpallon ja saunomisen merkeissä työporukalla (ja tähän väliin: mä oon niin onnekas että mut valittiin aikanaan kyseiseen hommaan ja sain tutustua kaikkiin niihin mahtaviin työkavereihin ja asiakkaisiin, mun työ vaan on niin kivaa!). Lauantaina olikin tiedossa jotakin muuta.

A-ystävä ja minä ollaan synnytty hyvin lähekkäin, itseasiassa peräkkäisinä päivinä. Villin idean saattelemana päätimme pitää juhlat jotka kantoivat nimeä Karvan alle keski-iän-pailut. Ja mulla oli niiin kivaa! Vuokrattiin paikka, leipoiltiin herkkuja ja tuotiin kynttilät kakkuun.

Olimme perustaneet iltaa varten pienen photobooth-nurkkauksen, jonka suosio oli yllättävän suuri! Pieni hölmöily piristää aina.

Kyllä näillä painaa surutta kohti kolmenkympinkriisiä! 

Kiitos!

EDIT: 

Pappa oli muuten ampunu tänään syksyn ekan peuran, arvaakkaa kuka saa pakkasen täyteen lihhaa! Jeejee! 

Aamuvirkku!

Kun herää vapaapäivänä ennen seiskaa, ehtii muuten ihmeen paljon. Pitänee koittaa joskus uusiks. Taino, nääh.

Aamulla vietiin auto korjaajalle. Joka ei muuten taaskaan maksanu mitään. Paluumatkalla hihittelin koiran höyrykakkalle. Oli meinaan aika kylmä. Hihi. Sitten tultiin kotiin ja fiilisteltiin takkaa, oikein urakalla! Kyl meillä on hei upee takka! (Muuten, ukko anto hirveet kurssit miten pitää sitten sytyttää jne, pyh, ihanku en ennen olis valkeeta laittanu, kuuntelin kuitenki kiltisti, sille tuli varmaan tärkee olo, nääs. Yks tikku ja se oli siinä, pyromaaninalku tässä moi!)

Sit mä sain inspiraation (siis sen jälkeen kun olin myllyttäny pari varastoa järjestykseen ja intoillu joulukoristeita salaa) haravoida. Haravointi on siisti juttu. Niinku tosi hiekkasen maton imurointi tai maalaus. Kun näkee kädenjälkensä ei voi olla huonomielinen, niin se vaan menee! Ja kuvasin itteeni. Tietty.

Ja me lähettiin Tanpereelle. Käymään vaan. Velipojan luona, hääkuvia viemässä. Nopeeta ja tehokasta. Ja tietty käytiin syömässä, talvi tulee ja pitää alkaa kerätä sitä vararavintoo. Kun ei vielä oo.. tai jottain. American diner, nam! Me käydään nykyään vallan siellä. Tai tietty tehään hernekeittoa kotona. Mut Tanpereella ollessa.

Annoksesta jaksaa puolet ennenkun tulee ähky. Mut jälkkärimaha on hei erikseen! (Mua oikeesti hihityttää nää "kuvaan ruokani"-jutut. Mut ruokahan on tärkee juttu, kuvata ainaki!)

Loppupuheena julistan miten "mää en kattelis!". Kyl kotoloimaa on ihana. Tanpere on toka sitte. Mää oon niin maalta, ihanaa! 

Intoilua!

Viime aikoina olen ollut innoissani monesta asiasta! Jos toiset asiat menevät päin pyllyä, niin toiset sentään luistavat!

Iloinen askarteluhetki.

Iloiset syysvalot. (Juu, vasta joulukuussa nämä muuttuvat jouluvaloiksi.)

 

Iloisia värejä puikoilla.

Iloisia värejä pihassa.

Iloisia värejä mahassa.

Iloiset tukanvärjäyssotkut.

Iloinen näpräyshetki. Ja tämän illan iloinen iltasade.

Että ilon kautta sitten vaan kohti pimeyttä!

Lehti.

Yllä kuvattuna nykyinen harrastukseni. Vain vaahtera, koivu ja minä. 

Ja hullu koira. 

Ja yksi joka miettii vieläkin, onko ok 24-vuotiaana vain antaa mennä ja hypätä joukkoon.

Lokakuu.

Nyt se alkoi. Mun lempparikuukausi!

Muuten ei ookka menny ihan niin mieltäylentävästi. Jotain lokakuu-ramppikuumetta oli varmaan eilen ilmassa kun tulin kipeeks. Joku pöpö, nyt jo helpottaa ja aion iskeä itteni huomenna koulunpenkille entistä virkeempänä!

Kyntteleitten polttoa ja syvällisiä ajatuksia. Joskus tuntuu, että elämässä on ihan liikaa haasteita, toisille pieniä, toisille suuria. Mulle tärkeitä. Onneksi sillä puheella pötkii pitkälle. Tosin, suulaana ihmisenä joskus vois olla hiljaakin. Ja jälleen kerran kertaamme: asioilla on tapana järjestyä!

Ps. Mää vihaan lukea tälläsiä "empäskerrokaanmitää"-päivityksiä. Mut ei tässä varmaan tartte paljon arvailla, taitaa olla jokaisessa vähintään kahdenasuttavassa huushollissa "ne samat hetkittäiset haasteet", liittyen mm. niihinvitunainasiinpaskasiinsukkiinTAAStossalattialla.. ;)